Katse
Valkohäntäpeuran vasa 2019, Porkkalanniemi, Kirkkonummi
Porkkalanniemellä liikkuessa näkee usein valkohäntäpeuroja, erityisesti aikaisin aamuisin. Olen useasti maastossa seurannut niitä sitkeästi. Välillä juosten ja välillä hitaasti madellen. Siirtynyt pikkuhiljaa lähemmäksi. Olen päässyt lähelle ja viettänyt niiden kanssa yhteistä aikaa. Välllä on pysähdytty, istuttu alas ja peurat ovat makoileet noin kymmenen metrin päässä minusta. Siinä on juotu kahvit termoksesta ja syöty eväsleipä. Oltu yhteisellä retkellä peurojen kanssa. Emo on välillä imettänyt vasojaan siinä ihan edessäni. Jonkinlainen luottamus on välille syntynyt, eikä minua ole koettu uhaksi. Nämä peurakävelyt ovat usein kestäneet tunninkin kerrallaan ja olen onnistunut toistamaan niitä usein. Kuvia on syntynyt tuhansia. Tässä yksi rakkaimmista.
Vedostettuna Silisec- tekniikalla tämä teos muuttuu syväksi, miltei kolmiulotteiseksi. Sitä katsellesssa voi tuntea olevansa läsnä mystisessä metsässä peuranvasan kanssa.
Valkohäntäpeuran vasa 2019, Porkkalanniemi, Kirkkonummi
Porkkalanniemellä liikkuessa näkee usein valkohäntäpeuroja, erityisesti aikaisin aamuisin. Olen useasti maastossa seurannut niitä sitkeästi. Välillä juosten ja välillä hitaasti madellen. Siirtynyt pikkuhiljaa lähemmäksi. Olen päässyt lähelle ja viettänyt niiden kanssa yhteistä aikaa. Välllä on pysähdytty, istuttu alas ja peurat ovat makoileet noin kymmenen metrin päässä minusta. Siinä on juotu kahvit termoksesta ja syöty eväsleipä. Oltu yhteisellä retkellä peurojen kanssa. Emo on välillä imettänyt vasojaan siinä ihan edessäni. Jonkinlainen luottamus on välille syntynyt, eikä minua ole koettu uhaksi. Nämä peurakävelyt ovat usein kestäneet tunninkin kerrallaan ja olen onnistunut toistamaan niitä usein. Kuvia on syntynyt tuhansia. Tässä yksi rakkaimmista.
Vedostettuna Silisec- tekniikalla tämä teos muuttuu syväksi, miltei kolmiulotteiseksi. Sitä katsellesssa voi tuntea olevansa läsnä mystisessä metsässä peuranvasan kanssa.
Valkohäntäpeuran vasa 2019, Porkkalanniemi, Kirkkonummi
Porkkalanniemellä liikkuessa näkee usein valkohäntäpeuroja, erityisesti aikaisin aamuisin. Olen useasti maastossa seurannut niitä sitkeästi. Välillä juosten ja välillä hitaasti madellen. Siirtynyt pikkuhiljaa lähemmäksi. Olen päässyt lähelle ja viettänyt niiden kanssa yhteistä aikaa. Välllä on pysähdytty, istuttu alas ja peurat ovat makoileet noin kymmenen metrin päässä minusta. Siinä on juotu kahvit termoksesta ja syöty eväsleipä. Oltu yhteisellä retkellä peurojen kanssa. Emo on välillä imettänyt vasojaan siinä ihan edessäni. Jonkinlainen luottamus on välille syntynyt, eikä minua ole koettu uhaksi. Nämä peurakävelyt ovat usein kestäneet tunninkin kerrallaan ja olen onnistunut toistamaan niitä usein. Kuvia on syntynyt tuhansia. Tässä yksi rakkaimmista.
Vedostettuna Silisec- tekniikalla tämä teos muuttuu syväksi, miltei kolmiulotteiseksi. Sitä katsellesssa voi tuntea olevansa läsnä mystisessä metsässä peuranvasan kanssa.